lauantai 2. maaliskuuta 2013

Spjalerance Malmössä

Spjaleranssin maailmanvalloitus alkoi kolmen miehen voimin. Päästyäni Helsinki-Vantaan lentokentän turvatarkastuksesta läpi, löysin Oton ja Vesan kärsimättömän tuopinhimoisen näköisinä odottelemassa allekirjoittanutta. The Oak Barrelin ja vehnäoluiden siivittäminä kolme muskettisoturia aloittivat matkansa kohti Akseellssenin kotimaata.

Ei kahta ilman kolmatta, eikä kolmea ilman neljättä! Spjaleranssin miehekkyyden ja testosteronin vastapainoksi haimme seuraamme Kööpenhaminan Christianstorvilla kekkuloineen PÖLYn ikioman Netan! Herrasmiesmäisyydestäänkin tunnetut spjale-pojat olivat jalomielisesti tarjoutuneet majoittamaan tämän viattoman neidon kattonsa alle. Illuusiot viattomuudesta toki karisivat pois heti koomisen päihtyneen Netan löydyttyä torilta, mutta siitä huolimatta olimme edelleen valmiita, joskin hieman varautuneita, yhteismajoitukseen.  Kööpenhaminasta on muuten helkutin näppärä kulkea Malmöön, junalippu oli kohtuuhintainen ja matka kesti tuskin puolta tuntia pidempään Köpiksen päärautatieasemalta – lentokentältä vielä vähemmän.

Tanska jäi taakse ja taas totesin olevani tuossa mellanölin, snuussin ja pöytäjääkiekon luvatussa maassa. Netan huikean ennakkovalmistautumisen, tarkkaavaisuuden ja muistilappusen avulla osasimme jäädä hostelliamme lähimmälle junapysäkille. Piilotellessamme turistin kasvojamme ison Malmön kartan takana, joku paikallisista osasi kuitenkin nähdä lävitsemme ja tarjoutui viittomaan tietä hostelliimme. Pojat olivat kuitenkin tilanteen tasalla ja ivahuutojen ja naurun saattelemana kyseinen kohtelias ruotsalaiskikkamies luikki pois paikalta häntä koipien välissä. Meille ei viittoilla!

Toinen päivä alkoi odottavissa tunnelmissa kävellessämme Malmön puistojen läpi pelipaikalle, joka löytyikin vaivatta.  Turnauksen tämänvuotiset järjestäjät olivat vasta muutaman kuukauden pelanneet Karl Jönsson sekä Martin Lundén ja mainion turnauksen he järjestivätkin. Avajaisvideona nähtiin koko salia naurattanut Hazzan Östermanovichin huikea filmi!

Pelipaikalla oli muutenkin perusasiat kunnossa, kiekkoja oli riittävästi, pelipaikan yhteydessä oli kahvila josta oli mahdollista ostaa virvokkeita ja ruokaa, pelipaikalla lounastarjoilu sekä banketti. Paikka itsessään oli jonkinlainen kuntoilukeskus, jossa näkyi ihmisiä käymässä salilla ja pelaamassa eri (marginaali)lajeja.

Ilokseni huomasin, että Malmössä oli yritetty tehdä vasemman laidan urille jotain. Vasemman laidan alle oli sijoitettu taiteltuja lappuja, mutta ainakaan omasta mielestäni ne eivät olleet parhaita mahdollisia ratkaisuja. Itse joka peliin vaihdoin omat lappuset tilalle. Maalihärpäkkeitä ei tässä turnauksessa nähty.  Pelit oli kiinnitetty pöytiin laittamalla jalat kiinni puupalikoihin jotka olivat kiinnitettyinä pöytiin sinitarralla. Mainitsemisen arvoisena ehdottomasti myös uusi tyylikäs STIGA-laatikko!

Otto, minä ja Netta päädyttiin  kaikki kolme samaan alkulohkoon, kuinkas muutenkaan ja mikäs sen hauskempaa!  Vesakin päätyi mukavaan lohkoon, jossa muita suomalaispelaajia olivat Sainio, Moisa ja Jouko Pelkonen. Oma alkusarjani sujui vaisusti, vaikka sentterit olivatkin paremmassa kunnossa kuin mitä ne SM-kisoissa olivat, ja muutenkin varmistin paikkani jatkoon melko aikaisin. Seuraavaan sarjaan jatkoon menevät pisteet ovat koituneet päänvaivaksi itselleni aiemminkin, vain 9 pistettä mukaan seuraavaan sarjaan. Vesa ja Otto  sen sijaanrohmusivat huomattavasti enemmän pojoja matkaan kummatkin alkusarjan viidenneltä sijalta! Vesa ei kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut omasta pelistään alkusarjassa, mutta 11 pistettä on kuitenkin hyvä alkupääoma finaalisarjaa ajatellen. Pesän hyvät 13 pinnaa vahvistivat entisestään toiveita tavoitellusta toisesta peräkkäisestä BIG6 play off-paikasta. Netan suvereeni  5-1 voitto ja Levdanskyn luovutus minuutti ennen loppusummerin sointia toivat pisteen turvin kolmosdivaripaikan, jota viisi muuta tavoitellutta jäivät viivan alapuolelle.

Finaalisarjassa Vesa ja minä jäimme auttamatta joitain pisteitä pleijariviivan taakse, kun ei niin ei. Kovimmaksi Spjalerancen edustajaksi Swedish Mastersissa osoittautui Pesä-Otto! Omien sanojensa mukaan pelkän sentterin varassa finaalisarjaa tahkonut Otto keräsi alkusarjan pisteet mukaanlukien 23:sta ottelusta yhteensä 27 pistettä, joka oli juuri riittävästi nostaakseen Oton finaalisarjan kahdeksannelle sijalle, ohi viivalla kärkkyneiden Jimmy Mårdellin ja viime aikoina vakuuttavasti pelanneen juniorin, Kevin Erikssonin. Hetken aikaa näytti siltä, että Otolle olisi ollut tulossa vastaan toisessa lohkossa voittoja kyntänyt Santtu, mutta viimeisen kierroksen otteluiden päivitettyä selvää oli, että vastaan tulisi Peter Östlund.  16:n parhaan joukossa siis kolme suomalaista: Östlund – Pesälä, Galuzo – Pelkonen ja Sainio – Dryak.

Tällä kertaa ei kuitenkaan päästy torille juhlimaan, Santtu tippui voitoin 2-4, Jan 1-4 ja Otto 0-4. Otto kertoi sentterien hyytymisen olevan suurimpana syynä tappioon, Östlundin maailmanluokan puolustuksen lisäksi luonnollisesti. Sarjan päätteeksi Otto ja Peter jäivät vielä hetkeksi kyselemään toisiltaan sarjan aikana esiintyneitä kikkaa jos paria. Pudotuspelien seuraamista jatkettiin sen jälkeen vain sivusilmällä, varsinkin Spjaleranssien huomiot kiinnittyivät pelipaikan ravintolasta löytyvään alkoholitarjoiluun. Ottoa lainatakseni:
”< isosaapas> hauska banketti ja kisapaikalta sai kaljaa uskomaton +++++” 

Turnauksen päätteeksi nähtiin varmasti pöytäjääkiekon World Tourin historian nopein finaali; neljä ottelua alle kymmeneen minuuttiin. Vesan kanssa ihmeteltiin, että mitä siellä oikein venkslataan sen pelinauhan kanssa ees taas, kunnes tajusimme Hvizdin tosiaan luovuttaneen neljä ottelua aivan alkutekijöihinsä! Ilmeisesti poika ei ollut suunnitellut olevansa loppuun asti, kun oli kerta niin kiire lennolle...

Kun parhaat oli saatu palkittua, oli aika siirtyä banketin puolelle, joka oli järjestetty pelipaikalta löytyvään ravintolaan. Tarjolla oli kerrassaan huikeita ruokia ja herkkuja ja aiemmin jopa hieman suolaisen hintaiselta tuntunut banketti sai koko nälkäisen joukon sataprosenttisen tyytyväiseksi. Storchakilkin meinasi jo tulla suru puseroon kun leipä loppui, kunnes sitä kannettiin korikaupalla lisää paikalle! Ilta jatkui joidenkin ruotsalaisten, venäläisten ja viihdyttävässä nousussa olleen Ukrainan Yehven Levdanskyn parissa hotellin baariin, joka olikin menossa hetken päästä kiinni. Suunniteltuamme tovin päätimme lähteä parilla taksilla keskustaan johonkin Lundénin suosittelemaan baariin, mutta päästyämme sinne asti  avautui eteemme näkymä kymmenien metrien jonosta paikalliseen yökerhoon. Pikaisen palaverin jälkeen minä, Otto, Netta ja Vesa olimme sitä mieltä, että väsyneitä ollaan päivän jäljiltä kaikki ja eiköhän tämä seikkailu ala olla pikku hiljaa päätöksessään.

Kaikki selvisivät ainakin päällisin puolin ehjin nahoin kukin koteihinsa seuraavan päivän ja illan aikana. Pian olisi edessä Pieksämäen rankingturnaus ja maajoukkuepaikoista käy kova kuhina. Toivottavasti seuraavassakin turnauksessa nähdään kattava Spjaleranssimiehitys!

Spjalerancen sijoitukset Swedish Masters 2013:ssa:

1.       (15.) Otto
2.       (23.) Juho
3.       (29.) Vesa

PS. Kuvia tulee vielä myöhemmin!

Auf Wiedersehen!
-Tuho




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti